perjantai 14. lokakuuta 2016

Helvi-Hilma uudestaan

Hyvä minä! Helvi-Hilman kohdalla oli jostain syystä ruksi, ja kun poistin turhan luonnoksen, niin sinne meni Helvi-Hilmakin! VOI EI!!!

Helvi-Hilma oli siis tämä ulkoilusta ja after-ski:stä nauttiva neitokainen. Hänelläkin on itse neulotut sukat, lapaset ja pipo. Sukkahousut on tehty vanhoista sukkien varsista, ja mekko ystävän vanhoista säärystimistä.

selfie
Helvi-Hilma rentoutuu...
...miettii...
...on samaa mieltä...
...kuuntelee...

Helvi-Hilma meni Hyväntekijä -puotiin, ja on jatkanut sieltä matkaa uuteen kotiinsa.

Nimetön, motoristi ja ponchot

Ihan hävettää tämän bloggailun kanssa. Enpä ole paljon jaksanut tähän panostaa, tosin en ole kovin paljon mitään saanut aikaiseksikaan. Aika menee sairaalakäynteihin ja niistä toipumiseen. Onneksi on välillä muutakin, niin saan ajatukset välillä toisaalle :)

Täytyy nyt tänne laittaa muutamat kuvat, mitkä sain vihdoin siirrettyä koneelle. Jotain olen siis tässä välissä saanut tehtyäkin, ja pian toivottavasti lisää, tänään ja huomenna pidän yhden nukkekurssin, oli olo mikä tahansa! Siinä opettaessa saan ainakin aloitettua uusia.

Ensimmäisenä näistä on valmistunut tämä nuorekas naisihminen. Tämä tapaus oli siksi hieman erikoinen, että tämä ei katso kohti/kameraan, kuten muut nukkeni yleensä tekevät. Enkä millään keksinyt tälle nimeäkään. Tämä vain oli... Helvi-Hilman jälkeen olen tehnyt näille pitkät jalat, koska se on kuitenkin helpompaa teknisesti, kun kädet ei oikein kestä neulahuovuttamista.



Sukat, säärystimet ja lapaset neuloin jämälangoista.. Pipo on vanhan sukan varresta, paita omasta vanhasta villapaidastani ja legginsseinä vanhojen sukkieni varret.

Seuraava, eli motoristi, oli pitkään keskeneräisenä odottelemasssa valmistumista. Ukolla oli vain vartalon pohja ja parta. Siellä se pyöri laatikossa odottamassa. Tälläkin on itse neulotut sukat ja lapaset, housut on tekonahkaa, paita samasta vanhasta villapaidasta kuin tuolla nimettömällä vanhalla neitosella, ja päässä pala vanhasta huivista.

Tällaisena se odotteli...




selfie

Tämä motoristikin oli erilainen aiempiin nukkeihini verrattuna, koska tällä ei ollut isoa mahaa, kuten nukeilleni on yleensä tupannut tulemaan.

Lopuksi jotain muuta kuin nukkeja. Näiden valmistukseen on mennyt aikaa pitkään, vähitellen, pikkuhiljaa jne...

Tarinahan menee näin: Äiti osti kaupasta ihanan väristä lankaa, aloitti neulomaan niistä itseleen villapaitaa, kunnes homma jostain syystä lopahti. Lanka oli ohutta, eikä valmista meinannut tulla millään. Äiti antoi keskeneräisen kassissa loppulankoineen tyttärelle, joka iltaisin televisiota katsellessa purki valmistunutta. Jonkin aikaa keriä katseltuaan ja mietittyään tytär ryhtyi virkkaamaan langoista isöäidinneliöitä. Aikoi tehdä paloista peiton. Palat valmistuivat ajan kuluessa, sen jälkeen odottivat laatikossa oikean langan löytymistä. Reunoihin kun piti saada jotain sopivaa. Lanka löytyi ja tytär aloitti reunojen virkkaamisen paloihin. Kun peiton kokoamisen aika alkoi olla lähellä, alkoi olla myös äidin, ja miehen äidin syntymäpäivät lähellä. Tytär alkoi miettiä saisiko näistä sittenkin heille jotain lahjaksi. Näin paloista syntyi kaksi syksyistä ponchoa.


Reunoilla vihreää paljettilankaa

Apulainen tietenkin mukana


Kuvissa oleva kissa on Fisu. Fisu näyttäytyi jo aiemmin kuvissa keppihevosen kanssa. Kovasti tykkää olla apuna kaikessa, kehrää, kiehnää, möyhii ja välillä pussailee. Fisu tuli meille vähän yllättäen, edellisessä kodissa tapahtui muutoksia, eikä Fisusta enää oikein huolehdittu. Mies otti mukaansa käydessään :) Aika pentu oli vielä tullessaan. Vähän jännitti, että miten nuo kollit suhtautuu, kun eivät sitä meillä noin 6kk asunutta tyttökissaa hyväksyneet. Fisu kuitenkin hyväksyttiin porukkaan, ja sai jäädä.

Fisun kohtalokas alku ei tuohon jäänyt, joutui tässä omalla pihalla naapurin koiran hampaisiin :( Onneksi henki säilyi! Reisiluu meni poikki, ja monta tikkiä pintaan, että saatiin haavat umpeen. Pitkä toipuminen on edelleen kesken, vaikka onnettomuudesta on jo yli 5kk aikaa. Tassun päässä ei ole vieläkään kunnolla tuntoa, eikä jalka taivu reidestä kunnolla. Onneksi pienellä on elämänilo tallessa.