maanantai 27. tammikuuta 2014

Niin se kuusikin lähti, melkein

Joulukuusi meiltä piti tosiaan laittaa pois jo ennen loppiaista, neulasten määrä oli niin valtava. Eikä ne valtavat neulasmäärät todellakaan olleet enää kuusessa, vaan lattialla ja eläinten turkeissa, ja sitä kautta kaikkialla! Kuusen alla oli niin mukava nukkua, sitä täytyi haistella, puskea ja vähän maistaakin. Ja joka kerta lasti neulasia alas.

En kuitenkaan vienyt koko kuusta ulos, vaan leikkasin oksat pois. Osan kokonaan ja osasta jätin pienen tyngän. Pihkaisempia kohtia olen vähän lakannut, ja aika hyvin ne ovat kuivuneetkin tässä sisällä, ettei enää niin tahmealta vaikuta. Nyt kuusen rangassa roikkuu neulottuja sydämiä, myöhemmin se saattaa olla meillä vaikka naulakkona, tai sitten lähtee ulos, eihän sitä voi vielä tietää :)

Latva
Keskikohta
Alaosa
Keittiössä oleva keinutuoli sai tyynyynsä uuden päällisen, mikä valmistui vähitellen, sellaisena odottelutyönä. Vanhaan taloon kun mielestäni kuuluu räsymatot, eikä meillä sellaisia keittiössä ole, niin tuo keinutuolin tyyny on nyt vähän räsymattomainen. Virkatuissa raidoissa on eri värisiä jämälankoja, alapuolen neuloin petrolinsinisestä langasta. Palat virkkasin yhteen kaksinkertaisella langalla; alapuolen petrolinsinisellä ja virkattujen raitojen liukuvärjätyllä sinisellä. Takana on solmimisnauhoilla pienet reiät. Raitojen värejä löytyy keittiöstä muualta; vanhan pöydän jalat ja penkki on tuollaiset mintunvihreät, keittiön jakkarassa on punaista ja vaaleansinistä, tuoleissa petrolinsinistä, vihreää pilkottaa maalin alta ja valkoistahan on seinissä.

Räsymattomeininkiä.


Tavallista, kirjavaa, paljettia, kaikkea!
Kalenteri alkaa täyttyä toiminnasta, mikä on toisaalta todella hyvä asia, mielessä vaan pyörii koko ajan tekemättömät asiat kotona. Eihän nuo minun tekemättömän asiat niin pakollisia ole, sellaista ovien ja lattian maalaamista, ja huonekalujuttuja... :)


torstai 16. tammikuuta 2014

Tuoli ja matto

Aiemmin mainitsemani tuunatun tuolin kaveri, se, mikä oli "melkein ennen" -kuvassa pitsikoristeisen tuunatun tuolin kohdalla, sai myös uutta pintaa. Tuolihan siirtyi pojan huoneeseen, missä oli ennestään armeijan vanha vihreä laatikko. Samaa sarjaa oli tuolin tuunaustoive, joten revin vihreäksi värjätyt lakanat kuteiksi (lakanat oli aiemmin ihanan persikkaisen väriset, värjätty Dylonin oliivinvihreällä), ja virkkasin tuoliin "maton" ja käsinojiin suojat, jotka peittävät kuluneet kohdat hyvin. Päällinen on kiinnitetty tuoliin kuteesta virkatuilla nyöreillä selkänojan takana, sekä selkänojan ja istuinosan taitekohdasta ja edestä tuolin jalkaan. Tämän tuolin pintahan oli ihan siisti, eikä nappejakaan puuttunut, eli varsinaista tarvetta päällisen peittämiselle ei ollut. Onpahan nyt kuitenkin samaa sarjaa laatikon (ja kuulemma myös uusien suunnitelmien) kanssa. Tuohon armeijahenkeen sopii aika hyvin tuo värjäyksen epätasaisuus, mikä näkyy laikkuina valmiissa työssä. Tuo epätasaisuushan johtuu vanhan lakanan keskiosan ja reunan eripaksuisesta kankaasta.

Tuunattu tuoli 2.
Tuolin alla olevan maton tein näytepaloista, sellaisesta, joita on huonekalukaupoissa. Jokaisen palan kulmassa on siis reikä, koska ne olivat viuhkana kiinni toisissaan. Palojen hapsut kuitenkin peittää nuo reiät, joten niitä ei tarvinnut pienentää. Ompelin palat kiinni toisiinsa toivottuun järjestykseen kalalangalla (koska vahvempaa lankaa en nyt löytänyt). Ompelussa käytin purjeneulaa. Kädet on edelleen todella kipeät tuon rupeaman jäljiltä! Tehdessä tuskailin, kun satulapihtini ovat entiset, niillä olisin saanut reiät tehtyä, joten ompeleminen olisi ollut helpompaa. Jälkeen päin tajusin, että olisin voinut reiät tehdä piikillä, mitä käytän kirjansidonnassa. Tyhmä.

Uusia paloja täytyy jostain saada, ja tehdä niistä koiralle peti. Copa kun oli jo mattoa tehdessä sitä mieltä, että tämä olisi kiitos vaan, minun alustani.

Silmukointi neulomalla

On sitten paljon helpompaa kuin silmukointi neulan avulla! En edes ymmärrä tuon opittuani, miksi joku sen edes haluaa sen neulan kanssa tehdä... Ehkä joku on sen tajunnut helpommin, minulle tuotti vaikeuksia ne "kuten neuloisit nurin" -kohdat. Miten, täh? Ehkä tein sen oikein, mutta tuntui, etten tehnyt. En tosin tiedä, onko tämä neulomalla tehty enää virallisesti silmukointia, mutta jälki on saman näköistä, kuin neulan avulla silmukoinnin lopputuloksen PITÄISI olla.

Olin tuon koko silmukoinnin unohtanut, viimeksi olin Artesaaniopintojen aikaan neulomiskurssilla sitä kokeillut. Nyt sydämiä tehdessä tekniikka osui taas eteen, ja täytyy sanoa, että ensimmäisissä sydämissä se on enemmän tai vähemmän väärin tehty, tai ainakin huonosti :)

Silmukointi on siis tekniikka, jonka avulla kaksi kappaletta yhdistetään toisiinsa niin, että jälki muistuttaa neulottuja silmukoita, eikä saumasta tule paksua. Sitä voi käyttää sydänten lisäksi vaikkapa villapaitojen olkapäissä. Joku sukkaohjekin on olemassa, missä kärki päätellään silmukoimalla.

Neulomalla se tapahtuu siis näin:
Silmukat ovat kahdella puikolla, kolmatta puikkoa käytetään päättelemiseen. Pidä puikot vasemmassa kädessä, lanka taemman puikon oikeassa reunassa. 5+5 silmukkaa päätellessä olen katkaissut langan n. 20cm pituiseksi. Kiristele lankaa välillä, mutta älä vedä liian tiukalle.
1. Neulo etummaisen puikon ensimmäinen silmukka nurin, pudota se puikolta ja vedä lanka silmukan läpi. Neulo etummaisen puikon toinen silmukka oikein, vedä lanka silmukan läpi, mutta jätä silmukka puikolle.
2. Neulo taemman puikon ensimmäinen silmukka oikein, pudota se puikolta ja vedä lanka silmukan läpi. Neulo taemman puikon toinen silmukka nurin, vedä lanka läpi, mutta jätä silmukka puikolle.
Toista kohtia  1 ja 2 kunnes työssä on jäljellä kaksi silmukkaa. Neulo ne yhteen, pudota puikoilta ja vedä lanka läpi.
Päättele neulan avulla nurjalta puolelta (sydämissä olen päätellyt oikealta puolelta, mutta lanka kulkee tietenkin nurjalla puolella), samalla voi korjailla ja kiristellä mahdollisia löysiä silmukoita. Sydämethän voi myös kääntää nurin päättelyn ajaksi, tai kääntää nurjan puolen oikeaksi puoleksi :)

Silmukointimantrani kuuluu siis näin: Nurin edestä pudota-Oikein edestä jätä-Oikein takaa pudota-Nurin takaa jätä.

Alkuperäinen linkki tekniikkaan löytyy täältä. Mistä lie alkuperäinen englanninkielinen nimi, kitchener stitch, suomeksi kyökkipistot? Mutta eikun kokeilemaan!

perjantai 10. tammikuuta 2014

Eikä tässä vielä kaikki

Näitä sydämiä on siis vielä muutama lisääkin, ovat vaan jollain tavalla kesken, ilman täytettä, langat päättelemättä tai ilman nauhaa tms. Ideoita alkaa olla hurjasti, mihin kaikkeen näitä voi laittaa, oma suosikkini on tuo koivun kylkipala. Kokkitermejä näin kokkiohjelmien suosion aikakautena :) Tässä siis esimerkki, miten lanka vaikuttaa kokoon ja tottakai myös ulkonäköön. Isommat sydämet on tehty kaikki samalla silmukka- ja kerrosmäärällä, silti kokoero voi olla suurikin. Kuten oikealla oleva tumma viininpunainen sydän, sen vieressä oleva punainen ja lähellä oleva turkoosi. Pienissä sydämissäkin ero näkyy, samalla ohjeella saa tehtyä isomman esimerkiksi kaksinkertaisella langalla. tekeminen on vaan nopeampaa kuin ohuemmalla ja isomman sydämen ohjeella ;)

Sydämiä, sydämiä, sydämiä...ja koira.
Tuo pikku apulainen se on melkein aina mukana, kun jotain yritän tehdä. Kuonoa tunkee väliin, tai tulee siirtelemään tavaroita kun yritän kuvia ottaa :) Sydämiäni on siis testattu eläinkokeilla... Näitä kuvassa olevia sydämiä ei, mutta vastaavia kyllä. Hyvin ovat kestäneet tuon nyt 8kk ikäisen koiraystävämme ravistelua ja maistelua.

Mukana kassassa tuon tuohisydänjutun lisäksi pieniä sydämiä, joissa roikkuu kirkkaita bling, bling-koristeita, sydämiä pelkällä nauhalla ja rusetilla, sydämiä oksassa, ja sydämiä kehyksissä. Näissä on käytetty tavallista, hieman kimaltelevaa, kirjavaa, epätasaista, paljettia ja vähän pörröistäkin lankaa. Itse tykkään käyttää mukana luonnonmateriaalia, tai jotain jo käytössä ollutta, kuten tuossa nuo kehykset ja kirkkaat koristeet. Oksia ja puun kuoren palasia löytyy omasta pihasta, tai pihan vierestä, mistä on loppukesästä kaadettu puita. Minä niin tykkään myrskytuulista välillä, kun heti puhurin jälkeen saa tuoreita oksia maasta :)

torstai 9. tammikuuta 2014

Kranssin talvi-ilme

Syksyisen sienikranssini sienille kävi vähän hassusti, ja johan tuo syksykin alkaa väistyä. Toivottavasti. Niin, ne sienet oli murusina oven edessä, linnut kun kävi niitä nokkimassa. Houkuttelevan värisiä olivat :)

Sama kranssi sai nyt sisäänsä sydämet, jotka ovat ainakin vielä ulkoilmaa ja lintuja sietäneet. Kolme sydäntä siksi, koska meitä ihmisasukkaitakin on kolme. Sydämet roikkuu kiinni juuttinarulla, mikä oli taas helppo kiinnittää kranssiin samalla rautalangalla, millä kranssikin on sidottu. Kun/jos taas koristeet vaihtuu, niin kaikkea ei tarvitse irrotella, vaan ne rautalangathan voi jäädä paikoilleen. Säästyy katsokaas sitä kallista aikaa :)

Täällä asuu rakkaus.
Tällä siis mennään jonkin aikaa, nuo helmet tuossa vähän häiritsee, mutta ehkä totun niihin. Eipä silti, eihän tuota tule niin usein katsottua edes... Niitä ei muuten ole linnut nokkineet, tai sitten ovat niin kovan lakkapinnan omaavia puuhelmiä, ettei nokat tehoa :)

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Tuunattu tuoli

Eräänä päivänä ne ilmestyivät, kaksi vanhaa tuolia. Siihen ne jäivät eteiseen nököttämään tietämättä mihin mennä. Hieman nukkavierut ja osaksi pinnasta puhki kuluneet, nappikin puuttui. Muutaman päivän päästä  toinen siirtyi vaivihkaa pojan huoneeseen, toinen jäi. Uutta pintaakaan ei voinut nyt laittaa; omat taidot ei riitä, ja teettäminen maksaa, mutta eihän sitä surkeaa voinut siinä katsella... Niinpä tuolille tapahtui tuunaus.

Melkein ennen-kuva.
Hirveällä tohinalla ja innolla, äkkiä, äkkiä, piti taas työhön ryhtyä. Niinpä jäi oikea ennen-kuva ottamatta. Tämä toinen tuoli on kuitenkin melkein samanlainen kuin tuo nyt jo tuunattu (tämäkin kaipaa ehostusta...) Tämä toinen on vain hieman pienempi, ja hieman vihreämpi.

Oikea jälkeen-kuva.

No, on se ainakin parempi mitä oli...
Ruskea tuoli sai siis pintaansa paikkoja. Paikkoina toimivat vanhat virkatut kukkaset, joista on ehkä ollut tulossa peitto tai tyynyjä. Paikat peittävät puuttuvan napin, ja risoja kohtia, osa on muuten vaan pintaan kiinnitetty. Virkatut palat on ommeltu käsin tuolin pintaan kiinni. Ja kyllä, sormet kipeytyivät, ja välillä piti olla melko mutkikkaassa asennossa, että sain neulan oikeaan suuntaan.

Mutta tärkeintä: tuoli ei näytä enää onnettomalta ja yksinäiseltä, vaan siltä, että se kuuluu meille :)

tiistai 7. tammikuuta 2014

Pieniä tauluja

Pieniä sydämiä, suuria tunteita :)

Rinsessasydän.
 ---
Rakkaus on tunne, siihen täytyy tyytyä.
---
Ihastuminen tasaantunut
jossain välissä
rakkaudeksi.
Vaikkei aina ihan
täysillä leisku,
niin leiskuu kuitenkin.
Antamista ja luopumista,
asioiden yhdistämistä
yhteisiksi.
Sitähän se on.
---
Epävarmuutta ja turhautumisia,
ikävää, ristiriitaisuutta,
tunteiden tuiverrusta.
Vuorovaikutuksen taitoa ja tahtoa,
vähän sen opetteluakin...
Eli rakkautta sekin. 
---
Enkelisydän.
---
Hassua,
ihminen menettää järkensä ja keskittymiskykynsä,
hymyilee typerästi ja vastailee vielä typerämmin. 
Silti rakastuminen ei ole tyhmyyttä,
vaan melkein paras olotila.
---
Joku saa
punaisen sisäelimeni
tuosta rintalastan alta,
edelleen sekaisin.
 ---
Jos rakkaus on ollakseen,
se pysyy.
Ei hehku ja kipinät sammu
jos niitä ruokkii hyvin,
pitää elossa.
---