Tuoli ja matto

Aiemmin mainitsemani tuunatun tuolin kaveri, se, mikä oli "melkein ennen" -kuvassa pitsikoristeisen tuunatun tuolin kohdalla, sai myös uutta pintaa. Tuolihan siirtyi pojan huoneeseen, missä oli ennestään armeijan vanha vihreä laatikko. Samaa sarjaa oli tuolin tuunaustoive, joten revin vihreäksi värjätyt lakanat kuteiksi (lakanat oli aiemmin ihanan persikkaisen väriset, värjätty Dylonin oliivinvihreällä), ja virkkasin tuoliin "maton" ja käsinojiin suojat, jotka peittävät kuluneet kohdat hyvin. Päällinen on kiinnitetty tuoliin kuteesta virkatuilla nyöreillä selkänojan takana, sekä selkänojan ja istuinosan taitekohdasta ja edestä tuolin jalkaan. Tämän tuolin pintahan oli ihan siisti, eikä nappejakaan puuttunut, eli varsinaista tarvetta päällisen peittämiselle ei ollut. Onpahan nyt kuitenkin samaa sarjaa laatikon (ja kuulemma myös uusien suunnitelmien) kanssa. Tuohon armeijahenkeen sopii aika hyvin tuo värjäyksen epätasaisuus, mikä näkyy laikkuina valmiissa työssä. Tuo epätasaisuushan johtuu vanhan lakanan keskiosan ja reunan eripaksuisesta kankaasta.

Tuunattu tuoli 2.

Tuolin alla olevan maton tein näytepaloista, sellaisesta, joita on huonekalukaupoissa. Jokaisen palan kulmassa on siis reikä, koska ne olivat viuhkana kiinni toisissaan. Palojen hapsut kuitenkin peittää nuo reiät, joten niitä ei tarvinnut pienentää. Ompelin palat kiinni toisiinsa toivottuun järjestykseen kalalangalla (koska vahvempaa lankaa en nyt löytänyt). Ompelussa käytin purjeneulaa. Kädet on edelleen todella kipeät tuon rupeaman jäljiltä! Tehdessä tuskailin, kun satulapihtini ovat entiset, niillä olisin saanut reiät tehtyä, joten ompeleminen olisi ollut helpompaa. Jälkeen päin tajusin, että olisin voinut reiät tehdä piikillä, mitä käytän kirjansidonnassa. Tyhmä.

Uusia paloja täytyy jostain saada, ja tehdä niistä koiralle peti. Copa kun oli jo mattoa tehdessä sitä mieltä, että tämä olisi kiitos vaan, minun alustani.