Postimyyntivaimo

Tarkemmat anteeksipyynnöt ja vuodatukset lopussa, ensin julkaisen jo vanhan tekeleeni...

Eli tässä on tontturouva, jonka nimeä en muista. Hänet tilattiin postin kautta toimitettuna puolisoksi aiemmin tekemälleni Täpinä-tontulle. Niin innokkaana odotti miehensä luokse pääsyä, ettei meinannut pystyssä pysyä!

En näitä persjalkaisia ja huovutettuja tonttuja enää ollut tehnyt, enkä tämän jälkeen ole tehnyt, koska tuo huovutusneulalla tikuttelu ei oikein onnistu enää. Mutta sain tehtyä!

Joulun aikaan näin kuvan, missä pariskunta poseeraa jouluisissa tunnelmissa uudessa kodissaan Karstulassa. Hyvin ovat viihtyneet. Onneksi rouva kelpasi Täpinälle.

On niin huono omatunto, kun en ole tähän blogiin jaksanut laittaa yhtään energiaa tai aikaa. Nyt kone on vähän paremmassa kunnossa, minä en, mutta jospa saisin noita tässä välissä valmiiksi saatujen töiden kuvia välillä julkaistua. Syvät anteeksipyynnöt siis. Mukava on ollut kuitenkin huomata, että blogia käydään välillä kurkkaamassa.

Terveys siis reistaa edelleen, eikä vieläkään tiedetä miksi. Eipä tunnu kovin kiire lääkäreilläkään olevan. Kiireelliset lähetteet muuttuu matkalla hyvin hitaiksi jne. Mutta sinnittelen.

Bertta

Tässä on Bertta. Bertta valmistui vähitellen, osa yhden kurssin aikana, kun näytin jalkojen ja käsien kiinnittämisen ym. Olipa muuten taas hauska kurssi (en muista oliko tästä jo puhetta, enkä nyt jaksa tarkistaa).

Bertta on lempeä, kärsivällinen ja ymmärtäväinen ikinuori. Hän rakastaa tanssimista ja seuraleikkejä. Huonona puolena nuotin vierestä laulaminen. Usein ja kovaa.

Bertan paita on oman paitani hiha, johon oli tullut reikä. Sain itselleni uuden topin, kun hihat lähti :) Hameeseen on käytetty häissä koristeena ollutta tylliä, sukkahousut on vanhasta säärystimestäni, hiuksissa oleva sulka tippui koristelinnun pyrstöstä ja vyö on jostain vanhasta vaatteesta. Sukat ja lapaset on neulottu jämälangoista, korut helmistä ja hiuksissa virkatut kukat.

Mikä tuo on???

Unohtuneita tuotoksia

Tällaisia löytyi puhelimen galleriasta. Osan olen olevinaan jo tänne laittanutkin. Onneksi tuli puheeksi, hetken väitin, että kyllä siellä blogissa kuva on!!! Noh, parempi myöhään...

Ensin näitä tonttuja. Näistä taisi aiemmin toki keskeneräisenä kuvia olla...

Vanhoja tonttuja viiksekk.. parrakkaita!

Täpinätonttu

Joulukukka ja hyvä piilo :D

Sitten virkkauksia, värkkäyksiä ja neulottua.  Nämä kaikki on tuloksia siitä, kun täytyy välillä kokeilla mihin pystyy. Käytännöllisempää lääkäreillekin selittää kuinka paljon kädet kestää... Osassa kesti kauan. Nuokin sukat oli oikea ikuisuusprojekti.

Ystävän villatakin uudet taskut

Jämälankasukat

Kirjat ja taulu vanhoista kalenterikuvista

Heijastinkorennot

Tällaisia sitä on tullut myös tehtyä :D Yritän saada piakkoin laitettua kuvat uusimmasta nukesta, Bertasta. Bertta on jo matkannut Helsinkiin kohti uusia seikkailuja.

Helvi-Hilma uudestaan

Hyvä minä! Helvi-Hilman kohdalla oli jostain syystä ruksi, ja kun poistin turhan luonnoksen, niin sinne meni Helvi-Hilmakin! VOI EI!!!

Helvi-Hilma oli siis tämä ulkoilusta ja after-ski:stä nauttiva neitokainen. Hänelläkin on itse neulotut sukat, lapaset ja pipo. Sukkahousut on tehty vanhoista sukkien varsista, ja mekko ystävän vanhoista säärystimistä.

selfie

Helvi-Hilma rentoutuu...

...miettii...

...on samaa mieltä...

...kuuntelee...

Helvi-Hilma meni Hyväntekijä -puotiin, ja on jatkanut sieltä matkaa uuteen kotiinsa.

Nimetön, motoristi ja ponchot

Ihan hävettää tämän bloggailun kanssa. Enpä ole paljon jaksanut tähän panostaa, tosin en ole kovin paljon mitään saanut aikaiseksikaan. Aika menee sairaalakäynteihin ja niistä toipumiseen. Onneksi on välillä muutakin, niin saan ajatukset välillä toisaalle :)

Täytyy nyt tänne laittaa muutamat kuvat, mitkä sain vihdoin siirrettyä koneelle. Jotain olen siis tässä välissä saanut tehtyäkin, ja pian toivottavasti lisää, tänään ja huomenna pidän yhden nukkekurssin, oli olo mikä tahansa! Siinä opettaessa saan ainakin aloitettua uusia.

Ensimmäisenä näistä on valmistunut tämä nuorekas naisihminen. Tämä tapaus oli siksi hieman erikoinen, että tämä ei katso kohti/kameraan, kuten muut nukkeni yleensä tekevät. Enkä millään keksinyt tälle nimeäkään. Tämä vain oli... Helvi-Hilman jälkeen olen tehnyt näille pitkät jalat, koska se on kuitenkin helpompaa teknisesti, kun kädet ei oikein kestä neulahuovuttamista.

Sukat, säärystimet ja lapaset neuloin jämälangoista.. Pipo on vanhan sukan varresta, paita omasta vanhasta villapaidastani ja legginsseinä vanhojen sukkieni varret.

Seuraava, eli motoristi, oli pitkään keskeneräisenä odottelemasssa valmistumista. Ukolla oli vain vartalon pohja ja parta. Siellä se pyöri laatikossa odottamassa. Tälläkin on itse neulotut sukat ja lapaset, housut on tekonahkaa, paita samasta vanhasta villapaidasta kuin tuolla nimettömällä vanhalla neitosella, ja päässä pala vanhasta huivista.

Tällaisena se odotteli...

selfie

Tämä motoristikin oli erilainen aiempiin nukkeihini verrattuna, koska tällä ei ollut isoa mahaa, kuten nukeilleni on yleensä tupannut tulemaan.

Lopuksi jotain muuta kuin nukkeja. Näiden valmistukseen on mennyt aikaa pitkään, vähitellen, pikkuhiljaa jne...

Tarinahan menee näin: Äiti osti kaupasta ihanan väristä lankaa, aloitti neulomaan niistä itseleen villapaitaa, kunnes homma jostain syystä lopahti. Lanka oli ohutta, eikä valmista meinannut tulla millään. Äiti antoi keskeneräisen kassissa loppulankoineen tyttärelle, joka iltaisin televisiota katsellessa purki valmistunutta. Jonkin aikaa keriä katseltuaan ja mietittyään tytär ryhtyi virkkaamaan langoista isöäidinneliöitä. Aikoi tehdä paloista peiton. Palat valmistuivat ajan kuluessa, sen jälkeen odottivat laatikossa oikean langan löytymistä. Reunoihin kun piti saada jotain sopivaa. Lanka löytyi ja tytär aloitti reunojen virkkaamisen paloihin. Kun peiton kokoamisen aika alkoi olla lähellä, alkoi olla myös äidin, ja miehen äidin syntymäpäivät lähellä. Tytär alkoi miettiä saisiko näistä sittenkin heille jotain lahjaksi. Näin paloista syntyi kaksi syksyistä ponchoa.

Reunoilla vihreää paljettilankaa

Apulainen tietenkin mukana

Kuvissa oleva kissa on Fisu. Fisu näyttäytyi jo aiemmin kuvissa keppihevosen kanssa. Kovasti tykkää olla apuna kaikessa, kehrää, kiehnää, möyhii ja välillä pussailee. Fisu tuli meille vähän yllättäen, edellisessä kodissa tapahtui muutoksia, eikä Fisusta enää oikein huolehdittu. Mies otti mukaansa käydessään :) Aika pentu oli vielä tullessaan. Vähän jännitti, että miten nuo kollit suhtautuu, kun eivät sitä meillä noin 6kk asunutta tyttökissaa hyväksyneet. Fisu kuitenkin hyväksyttiin porukkaan, ja sai jäädä.

Fisun kohtalokas alku ei tuohon jäänyt, joutui tässä omalla pihalla naapurin koiran hampaisiin :( Onneksi henki säilyi! Reisiluu meni poikki, ja monta tikkiä pintaan, että saatiin haavat umpeen. Pitkä toipuminen on edelleen kesken, vaikka onnettomuudesta on jo yli 5kk aikaa. Tassun päässä ei ole vieläkään kunnolla tuntoa, eikä jalka taivu reidestä kunnolla. Onneksi pienellä on elämänilo tallessa.

Possu ja heeevooooneeeen....

....tässä on possu ja tässä on heeevooooneen...

Kun tämä kirjoittaminen ei suju kovin helposti, niin kerron näistä enemmän kuvina. Tämä kaksikko syntyi tilaustyön tuloksena. Aloitetaan nyt sitten possusta.

Lähtökohtana oli tytön "kaamea" aamutakki. Tietenkään en niitä kuvia vaatteista tajunnut ottaa ennen työhön ryhtymistä. Noh, kaikki tietää kuitenkin aamutakin. Tällä oli kokoa 120cm, lyhytnukkaista jotain tekokuitua, ei kuitenkaan ihan fleecen oloista. Piirsin kaavatkin possun tekoon, joita tosin korjailin ommellessa. Possu oli vielä suunnittelu- ja kaavavaiheessa suht normaali, seisova possu.

Leikkaaminen oli hyvin nukkaista puuhaa, olin täynnä vaaleanpunaisia pikku tuppoja, ihanaa. Täyttövaiheessa huomasin, että melko massiiviset takajalat vinksottaa reippaasti sivuille. hetken mietittyäni kursin etujalkojen väliä pienemmäksi niin, että possusta tuli istuva yksilö. Pää on kaverilla hieman iso vartaloon verrattuna, mutta eikös nyt ole markkinoilla joitain isopäisiä hahmoja lapsille? :D

Toisen korvan takaosassa on aamutakin rinnuksessa ollut sydän. Vatsakappaleissa näkyy hieman vanhojen taskujen jäljet, yllättävän vähän kokonaisia paloja sai takista leikattua. Loput silppusin täytteeksi.

Niin, että vähän tekstiä? :D Possun työnimi oli Ruusu korvien sisäpuolen ruusukankaan mukaan. Syntymä- eli valmistumispäivä oli 29.2., karkauspäivä :)

Sitten se heppa... Ensimmäinen ikinä tekemäni keppihevonen. Onneksi on joskus tullut oltua vähän hevostyttö itsekin, niin oli jonkinlainen mielikuva hevosen pään muodoista. Valmiita kaavojakin olisi varmaan löytynyt, mutta en jaksanut ruveta etsimään. materiaalina hevosen päässä oli vanhat äitiyshousut, ruskeaa vakosamettia.

Kokonaista pääkappaletta ei lahkeista saanut, joten suitsien kohdassa sivussa on pystysauma. Sivukappaleiden välissä on n.5cm leveä suora kaistale. Ensimmäinen ongelma oli silmät! Siinä turvauduin netin ihmeelliseen maailmaan ja katselin kuvia keppihevosten silmistä. Nättejä silmiä sieltä löytyikin, mutta vaikka kuinka kokeilin, niin en saanut toivomaani lopputulosta aikaan. Lopulta silmä on tehty näin: ompelin valkoisen huopapalan tiheällä siksakilla mustalle huopapalalle. Mustan huovan reunat leikkasin ompelun jälkeen, ja sen reunat vahvistin tiheällä siksakilla. Sitten reiät huopapalaan ja hevoseen, siihen painosilmä. Mutta eih, hepan katse näytti jotenkin ilkeältä. Tuskailin ja mietin miten silmän voin uudestaan tehdä, mutta kun en mitään loistoajatusta päähäni saanut, leikkasin vanhasta pitsipöytäliinasta ruusun, tein reiän keskelle ja pujotin silmän ympärille. Niin, ja harsin kiinni. Samaa pöytäliinaa on korvien keskustoissa, kankaasta en saanut ommeltua siistejä.

Täytteenä on kangassilppua ja vanhan tyynyn sisusvanua. Aika paljon sinne upposikin! Keppinä vanha päästä rikki mennyt biljardikeppi, jonka päässä olevan kumiosan ansiosta hepan saa hieman pomppaamaan kovalla alustalla. Suitset väsäsin avainrenkaista, pitsinauhan pätkistä ja samettinauhasta.

Harjaan meni useaa eri sävyä valkoista, langanloppuja. Ompelin kankaaseen ensin vahvalla langalla tikkipistoja, ja solmin 3-5 langan nippuja niihin. Laitoin harjan löysälle letille, ettei menisi kovin takkuun. Omistaja saa sitten halutessaan trimmailla lyhyemmäksi. Heppa valmistui 3.3. Työnimeä ei ollut, enkä tiedä minkä nimen on saanut.

"Tallikissat"

Miksen minä saa olla apuna tässä lankajutussa?

Vein possun ja keppihevosen tilaajalle, mutta itse uusi omistaja ei ollut kotona. Hirveästi jännitti jo viedessä, että mikähän mahtaa olla vastaanotto, onko yhtään sitä mitä piti olla... Omistajan vanhemmat taisivat tykätä :)