Unohtuneita tuotoksia

Tällaisia löytyi puhelimen galleriasta. Osan olen olevinaan jo tänne laittanutkin. Onneksi tuli puheeksi, hetken väitin, että kyllä siellä blogissa kuva on!!! Noh, parempi myöhään...

Ensin näitä tonttuja. Näistä taisi aiemmin toki keskeneräisenä kuvia olla...

Vanhoja tonttuja viiksekk.. parrakkaita!

Täpinätonttu

Joulukukka ja hyvä piilo :D

Sitten virkkauksia, värkkäyksiä ja neulottua.  Nämä kaikki on tuloksia siitä, kun täytyy välillä kokeilla mihin pystyy. Käytännöllisempää lääkäreillekin selittää kuinka paljon kädet kestää... Osassa kesti kauan. Nuokin sukat oli oikea ikuisuusprojekti.

Ystävän villatakin uudet taskut

Jämälankasukat

Kirjat ja taulu vanhoista kalenterikuvista

Heijastinkorennot

Tällaisia sitä on tullut myös tehtyä :D Yritän saada piakkoin laitettua kuvat uusimmasta nukesta, Bertasta. Bertta on jo matkannut Helsinkiin kohti uusia seikkailuja.

Helvi-Hilma uudestaan

Hyvä minä! Helvi-Hilman kohdalla oli jostain syystä ruksi, ja kun poistin turhan luonnoksen, niin sinne meni Helvi-Hilmakin! VOI EI!!!

Helvi-Hilma oli siis tämä ulkoilusta ja after-ski:stä nauttiva neitokainen. Hänelläkin on itse neulotut sukat, lapaset ja pipo. Sukkahousut on tehty vanhoista sukkien varsista, ja mekko ystävän vanhoista säärystimistä.

selfie

Helvi-Hilma rentoutuu...

...miettii...

...on samaa mieltä...

...kuuntelee...

Helvi-Hilma meni Hyväntekijä -puotiin, ja on jatkanut sieltä matkaa uuteen kotiinsa.

Nimetön, motoristi ja ponchot

Ihan hävettää tämän bloggailun kanssa. Enpä ole paljon jaksanut tähän panostaa, tosin en ole kovin paljon mitään saanut aikaiseksikaan. Aika menee sairaalakäynteihin ja niistä toipumiseen. Onneksi on välillä muutakin, niin saan ajatukset välillä toisaalle :)

Täytyy nyt tänne laittaa muutamat kuvat, mitkä sain vihdoin siirrettyä koneelle. Jotain olen siis tässä välissä saanut tehtyäkin, ja pian toivottavasti lisää, tänään ja huomenna pidän yhden nukkekurssin, oli olo mikä tahansa! Siinä opettaessa saan ainakin aloitettua uusia.

Ensimmäisenä näistä on valmistunut tämä nuorekas naisihminen. Tämä tapaus oli siksi hieman erikoinen, että tämä ei katso kohti/kameraan, kuten muut nukkeni yleensä tekevät. Enkä millään keksinyt tälle nimeäkään. Tämä vain oli... Helvi-Hilman jälkeen olen tehnyt näille pitkät jalat, koska se on kuitenkin helpompaa teknisesti, kun kädet ei oikein kestä neulahuovuttamista.

Sukat, säärystimet ja lapaset neuloin jämälangoista.. Pipo on vanhan sukan varresta, paita omasta vanhasta villapaidastani ja legginsseinä vanhojen sukkieni varret.

Seuraava, eli motoristi, oli pitkään keskeneräisenä odottelemasssa valmistumista. Ukolla oli vain vartalon pohja ja parta. Siellä se pyöri laatikossa odottamassa. Tälläkin on itse neulotut sukat ja lapaset, housut on tekonahkaa, paita samasta vanhasta villapaidasta kuin tuolla nimettömällä vanhalla neitosella, ja päässä pala vanhasta huivista.

Tällaisena se odotteli...

selfie

Tämä motoristikin oli erilainen aiempiin nukkeihini verrattuna, koska tällä ei ollut isoa mahaa, kuten nukeilleni on yleensä tupannut tulemaan.

Lopuksi jotain muuta kuin nukkeja. Näiden valmistukseen on mennyt aikaa pitkään, vähitellen, pikkuhiljaa jne...

Tarinahan menee näin: Äiti osti kaupasta ihanan väristä lankaa, aloitti neulomaan niistä itseleen villapaitaa, kunnes homma jostain syystä lopahti. Lanka oli ohutta, eikä valmista meinannut tulla millään. Äiti antoi keskeneräisen kassissa loppulankoineen tyttärelle, joka iltaisin televisiota katsellessa purki valmistunutta. Jonkin aikaa keriä katseltuaan ja mietittyään tytär ryhtyi virkkaamaan langoista isöäidinneliöitä. Aikoi tehdä paloista peiton. Palat valmistuivat ajan kuluessa, sen jälkeen odottivat laatikossa oikean langan löytymistä. Reunoihin kun piti saada jotain sopivaa. Lanka löytyi ja tytär aloitti reunojen virkkaamisen paloihin. Kun peiton kokoamisen aika alkoi olla lähellä, alkoi olla myös äidin, ja miehen äidin syntymäpäivät lähellä. Tytär alkoi miettiä saisiko näistä sittenkin heille jotain lahjaksi. Näin paloista syntyi kaksi syksyistä ponchoa.

Reunoilla vihreää paljettilankaa

Apulainen tietenkin mukana

Kuvissa oleva kissa on Fisu. Fisu näyttäytyi jo aiemmin kuvissa keppihevosen kanssa. Kovasti tykkää olla apuna kaikessa, kehrää, kiehnää, möyhii ja välillä pussailee. Fisu tuli meille vähän yllättäen, edellisessä kodissa tapahtui muutoksia, eikä Fisusta enää oikein huolehdittu. Mies otti mukaansa käydessään :) Aika pentu oli vielä tullessaan. Vähän jännitti, että miten nuo kollit suhtautuu, kun eivät sitä meillä noin 6kk asunutta tyttökissaa hyväksyneet. Fisu kuitenkin hyväksyttiin porukkaan, ja sai jäädä.

Fisun kohtalokas alku ei tuohon jäänyt, joutui tässä omalla pihalla naapurin koiran hampaisiin :( Onneksi henki säilyi! Reisiluu meni poikki, ja monta tikkiä pintaan, että saatiin haavat umpeen. Pitkä toipuminen on edelleen kesken, vaikka onnettomuudesta on jo yli 5kk aikaa. Tassun päässä ei ole vieläkään kunnolla tuntoa, eikä jalka taivu reidestä kunnolla. Onneksi pienellä on elämänilo tallessa.

Possu ja heeevooooneeeen....

....tässä on possu ja tässä on heeevooooneen...

Kun tämä kirjoittaminen ei suju kovin helposti, niin kerron näistä enemmän kuvina. Tämä kaksikko syntyi tilaustyön tuloksena. Aloitetaan nyt sitten possusta.

Lähtökohtana oli tytön "kaamea" aamutakki. Tietenkään en niitä kuvia vaatteista tajunnut ottaa ennen työhön ryhtymistä. Noh, kaikki tietää kuitenkin aamutakin. Tällä oli kokoa 120cm, lyhytnukkaista jotain tekokuitua, ei kuitenkaan ihan fleecen oloista. Piirsin kaavatkin possun tekoon, joita tosin korjailin ommellessa. Possu oli vielä suunnittelu- ja kaavavaiheessa suht normaali, seisova possu.

Leikkaaminen oli hyvin nukkaista puuhaa, olin täynnä vaaleanpunaisia pikku tuppoja, ihanaa. Täyttövaiheessa huomasin, että melko massiiviset takajalat vinksottaa reippaasti sivuille. hetken mietittyäni kursin etujalkojen väliä pienemmäksi niin, että possusta tuli istuva yksilö. Pää on kaverilla hieman iso vartaloon verrattuna, mutta eikös nyt ole markkinoilla joitain isopäisiä hahmoja lapsille? :D

Toisen korvan takaosassa on aamutakin rinnuksessa ollut sydän. Vatsakappaleissa näkyy hieman vanhojen taskujen jäljet, yllättävän vähän kokonaisia paloja sai takista leikattua. Loput silppusin täytteeksi.

Niin, että vähän tekstiä? :D Possun työnimi oli Ruusu korvien sisäpuolen ruusukankaan mukaan. Syntymä- eli valmistumispäivä oli 29.2., karkauspäivä :)

Sitten se heppa... Ensimmäinen ikinä tekemäni keppihevonen. Onneksi on joskus tullut oltua vähän hevostyttö itsekin, niin oli jonkinlainen mielikuva hevosen pään muodoista. Valmiita kaavojakin olisi varmaan löytynyt, mutta en jaksanut ruveta etsimään. materiaalina hevosen päässä oli vanhat äitiyshousut, ruskeaa vakosamettia.

Kokonaista pääkappaletta ei lahkeista saanut, joten suitsien kohdassa sivussa on pystysauma. Sivukappaleiden välissä on n.5cm leveä suora kaistale. Ensimmäinen ongelma oli silmät! Siinä turvauduin netin ihmeelliseen maailmaan ja katselin kuvia keppihevosten silmistä. Nättejä silmiä sieltä löytyikin, mutta vaikka kuinka kokeilin, niin en saanut toivomaani lopputulosta aikaan. Lopulta silmä on tehty näin: ompelin valkoisen huopapalan tiheällä siksakilla mustalle huopapalalle. Mustan huovan reunat leikkasin ompelun jälkeen, ja sen reunat vahvistin tiheällä siksakilla. Sitten reiät huopapalaan ja hevoseen, siihen painosilmä. Mutta eih, hepan katse näytti jotenkin ilkeältä. Tuskailin ja mietin miten silmän voin uudestaan tehdä, mutta kun en mitään loistoajatusta päähäni saanut, leikkasin vanhasta pitsipöytäliinasta ruusun, tein reiän keskelle ja pujotin silmän ympärille. Niin, ja harsin kiinni. Samaa pöytäliinaa on korvien keskustoissa, kankaasta en saanut ommeltua siistejä.

Täytteenä on kangassilppua ja vanhan tyynyn sisusvanua. Aika paljon sinne upposikin! Keppinä vanha päästä rikki mennyt biljardikeppi, jonka päässä olevan kumiosan ansiosta hepan saa hieman pomppaamaan kovalla alustalla. Suitset väsäsin avainrenkaista, pitsinauhan pätkistä ja samettinauhasta.

Harjaan meni useaa eri sävyä valkoista, langanloppuja. Ompelin kankaaseen ensin vahvalla langalla tikkipistoja, ja solmin 3-5 langan nippuja niihin. Laitoin harjan löysälle letille, ettei menisi kovin takkuun. Omistaja saa sitten halutessaan trimmailla lyhyemmäksi. Heppa valmistui 3.3. Työnimeä ei ollut, enkä tiedä minkä nimen on saanut.

"Tallikissat"

Miksen minä saa olla apuna tässä lankajutussa?

Vein possun ja keppihevosen tilaajalle, mutta itse uusi omistaja ei ollut kotona. Hirveästi jännitti jo viedessä, että mikähän mahtaa olla vastaanotto, onko yhtään sitä mitä piti olla... Omistajan vanhemmat taisivat tykätä :)

Muutama keskeneräinen

Syksyn toinen kurssi oli viikonloppuna. Perjantai-iltana tehtiin naamoja kymmenen (plus minä) naisen voimin, ja lauantaina jatkettiin. Ennakkoaavistukseni kurssista eivät olleet kovin hyvät. Vaikka yritin taas ennen kurssia olla tekemättä paljoa, niin kivut ja pakotukset olivat välillä melkein sietokyvyn rajoilla, eikä olisi tehnyt mieli lähteä mihinkään. Toisin kävi, onneksi :) Eli nyt täällä ollaan mieli virkeämpänä, nauruterapiaakin saaneena, mutta kroppa kipeämpänä :D Mutta pääasia, että oli hauskaa ja tuli uusia hahmojen tekijöitä. Toivon, että ainakin osa jatkaa tekemistä :) Olin taas niin ylpeä nähdessäni rivillisen uusia hahmoja. Huippuilmeitä, upeita poskipäitä ja virnistyksiä :)

Yleensä en keskeneräisiä hahmoja edes kuvaa, nyt teen poikkeuksen. Nämä kaksi tyyppiä ovat pikku hiljaa valmistuneet kurssien aikana, on vähän erilainen tahti kuin aiemmin, silloin tein melkein kerralla valmiiksi, kun en malttanut lopettaa :D ...ja pystyin jatkamaan.

Perustonttu

Tältä tontulta puuttuu oikeastaan vain kädet, ja hattu on vähän kesken. Hatun hän sai päähänsä vasta viime lauantaina, kun näytin kurssilaisille kuinka minä teen tuon hiippalakin. Ehkä tämä tästä pian valmistuu, ja pääsee vaikka Onnen Kauppaan esille :)

Jahas, ei näköjään lisättävää. Menin kohtaan "Lisää kuvateksti", enkä keksinyt mitään. Tästä hahmosta ei tule tonttua, mutta lopputuloksen näette sitten myöhemmin. Tämän hepun vaatteisiin ei löydy kotoa materiaalia, joten nyt joudun käymään kaupassa. Yleensä en sukkaa ja huovutusvillaa lukuun ottamatta käytä mitään uutta. Tosin saattaahan materiaalit löytyä kirppikseltäkin :) Eli palaamme asiaan...

Otsikko on hieman harhaanjohtava... Tai se, mitä on otsikon alla. Löytyy niitä keskeneräisiä töitä muitakin, paljon :)

Kiukkuvarjostin

Tiedättekö tilanteen, kun kiukuttaa niin, ettei veri kierrä, ja täytyy purkaa sitä jollain tavalla? Minä tiedän. Tässä tilanteessa en pysty entiseen malliin kiukkuja purkamaan, mutta jotain oli tehtävä. Uudistin siis lampunvarjostimen :D

Enpä tähän enempää tekstiä laittele, kuvat ja kuvatekstit kertoo kaiken oleellisen.

Alkuperäinen, melkein

Lampun jalassa roikkui alunperin "timankeja", ne on käytetty kai jo muualle kaikki kolme :) Alkuperäisen varjostimen on poika laittanut omaan kattolamppuunsa, eli roikkuu siellä nyt ylösalaisin.

Sitten siinä oli Ikean varjostin

Tuon varjostimen ostin oikeastaan vain metallikehikon takia, että saisin tehtyä siihen joskus jotain muuta.

Tällainen on se kehikko

Ja sitten se rupesi kietoutumaan kuteeseen

 Kude on samaa revittyä lakanaa kuin edellisen postauksen rahissa.

Lisää, ja lisää...

Viimeinen kerros reunaan kiinni

Tällainen!

ja valot päällä

Lampun voisi vaihtaa himmeämpään...

Muutama keskeneräinen uunista ulos

Tai ei mistään uunista, mutta valmista kuitenkin :)

Ajattelin, että kun nyt kerta koskee käsiin näin paljon vaikka tekisin mitä, niin aivan sama tehdä nämä muutamat jutut valmiiksi.

Nykyisin lakanoista revittyä kudetta saa tehdä aika usein, eli harmillisen nopeasti kuluvaa on tämä tämän hetkinen laatu :( Harmillista on myös se, etten pysty kovin pitkään tuota hommaa tosiaan tekemään, ja kun teen, niin se kostautuu seuraavina päivinä ja öinä. Näiden kahden maton materiaalina on käytetty suurimmaksi osaksi kavereilta saatuja pussilakanoita. Tuhannen ja yhden unen mattoja siis. Kuluneempaa ja pehmeämpää on hieman helpompi virkata, kuin vielä hyvässä kunnossa olevasta lakanasta revittyä. Toiset leikkaavat lakanat kuteiksi, minä tykkään enemmän repiä, vaikka onhan se pölyisempää puuhaa.

Ovatpas muuten vähän vinksahteneen näköisiä, kun en suoristellut kunnolla kuvausta varten.

113 ja 117cm

"Ai mitenniin ei ole mun uusi peti?!"

Sitten on tämä tekonahkinen rahi, joka ilmestyi eräänä päivänä meille. Siinä se nökötti eteisessä. Miehen autokyydillä jostain tullut. Eteisestä se siirtyi jossain vaiheessa työhuoneen nurkkaan. Nyt se sai vähän lisää pehmustetta ympärilleen, ja valkoisista lakanoista revitystä kuteesta virkatun päällisen. Tässä oli vähän enemmän viimeisteltävää kuin matoissa, ja taas valitan, mutta koskee! Pastori Luttinen sanoisi varmaan, että Tuskapalli. Viimeinen kerros virkatun päällisen alla on valkoista huopalevyä. Alunperin levy on tarkoitettu pehmusteeksi pöytäliinan alle. Välillä se oli ikkunassa talviverhona (leikkasin siihen  reikiä lumihiutaleiden muotoon) ja nyt se pääsi siis rahiin.

Onhan se aika säälittävän näköinen

Vähän kivempi :)

Nyt tuo rahi pääsi työhuoneen nurkasta olohuoneeseen, sopii aika hyvin vasemmalla pilkottavan kuormalavoista tehdyn pöydän kanssa, jonka näet paremmin klikkaamalla tästä.

Terveydestä sen verran, että joo, mitään varsinaista ei vieläkään ole löytynyt. Minä kun kuvittelin että häihin mennessä olisin saanut jo lääkettä ja vähän ehkä parantunutkin. Selässä, käsissä ja jaloissa on jotain tulehdukseen viittaavaa, tosin reumatologi oli ne käsien ja jalkojen tulokset "kadottanut" jonnekin, kun ei niitä lausuntoonsa laittanut. Muutenkin on sitä mieltä, että kuvittelen käsien ja jalkojen oireet, olen kuulemma vain laiska. MURR!!! Nyt kokeillaan jotain reumalääkettä, josta tulee paha olo.

Viime viikolla pidin yhden nukkekurssin, olipas kivaa, vaikka oma olo ei muuten ollut koko ajan mitä mahtavin. Kurssin nimi oli Sukkahousuista naamatauluiksi, eli tarkoitus oli tehdä kylttejä ja tauluja. Lopulta kurssilla valmistui muutama nukkekin, kun osa halusi sellaiset tehdä.

Minun esimerkkitaulustani tuli tällainen.

Nukku-Matti

Kirjoittelen niistä häistä joku kerta jotain, kun tulihan  sellaisetkin pidettyä :)