Niinhän se on, en sitä tuon paremmin osaa lyhyesti sanoa. Että osaakin elämä mennä aivan toisin kuin oli suunnitellut, tai olettanut. Helmikuussa kirjoitin edellisen postauksen, näemmä. Tässä välissä onkin kerinnyt tapahtua vaikka mitä. Iloja ja suruja, helpotusta ja hämmennystä. Menetyksiä ja selviytymisiä. Huh.
Postailut on jääneet osaksi myös siksi, etten ole pystynyt oikein mitään tekemään. Kädet on välillä lähes toimintakyvyttömät, eikä kukaan vielä tiedä mikä vaivaa. Nyt alkaa jo tuntua siltä, että ihan sama mikä on, kunhan vaan löytyy diagnoosi, ja edes vähän sopivat ja auttavat lääkkeet. Samaa vaivaa on välillä jaloissa, ja sekös ahdistaa. Tekisi mieli tehdä, ja mennä, mutta kun ei vaan kykene! No, tänään otetuista yhdestätoista näyteputkesta (verta) luulisi jo jotain löytyvän. Putkia oli ensin 21, onneksi labran täti tajusi jo itsekin tilanteen mahdottomuuden, ja selvitteli voiko näytteitä mahdollisesti yhdistellä :D
Mutta niitä iloja :) Häät ne vaan lähestyy. Puku roikkuu jo kotona pukupussissa, ja kiitos ihanien apulaisten, askartelut ym. alkaa olla jo loppusuoralla <3 Jännittääkö? Ei. Ainoastaan se mietityttää, miten jaksan tuon kokonaisen päivän, kun muutaman tunnin touhutkin tuntuu välillä ylivoimaiselta. Meidän häissä ei nähdä morsiamen, eikä kenenkään muunkaan ryöstöä, mutta saa mua varmaan silti joku kantaa, jos en jaksa jalkoja itse nostella :D
Lopuksi teidän iloksenne, saanko esitellä: Neiti Kesäheinä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti