Tuoli ja matto

Aiemmin mainitsemani tuunatun tuolin kaveri, se, mikä oli "melkein ennen" -kuvassa pitsikoristeisen tuunatun tuolin kohdalla, sai myös uutta pintaa. Tuolihan siirtyi pojan huoneeseen, missä oli ennestään armeijan vanha vihreä laatikko. Samaa sarjaa oli tuolin tuunaustoive, joten revin vihreäksi värjätyt lakanat kuteiksi (lakanat oli aiemmin ihanan persikkaisen väriset, värjätty Dylonin oliivinvihreällä), ja virkkasin tuoliin "maton" ja käsinojiin suojat, jotka peittävät kuluneet kohdat hyvin. Päällinen on kiinnitetty tuoliin kuteesta virkatuilla nyöreillä selkänojan takana, sekä selkänojan ja istuinosan taitekohdasta ja edestä tuolin jalkaan. Tämän tuolin pintahan oli ihan siisti, eikä nappejakaan puuttunut, eli varsinaista tarvetta päällisen peittämiselle ei ollut. Onpahan nyt kuitenkin samaa sarjaa laatikon (ja kuulemma myös uusien suunnitelmien) kanssa. Tuohon armeijahenkeen sopii aika hyvin tuo värjäyksen epätasaisuus, mikä näkyy laikkuina valmiissa työssä. Tuo epätasaisuushan johtuu vanhan lakanan keskiosan ja reunan eripaksuisesta kankaasta.

Tuunattu tuoli 2.

Tuolin alla olevan maton tein näytepaloista, sellaisesta, joita on huonekalukaupoissa. Jokaisen palan kulmassa on siis reikä, koska ne olivat viuhkana kiinni toisissaan. Palojen hapsut kuitenkin peittää nuo reiät, joten niitä ei tarvinnut pienentää. Ompelin palat kiinni toisiinsa toivottuun järjestykseen kalalangalla (koska vahvempaa lankaa en nyt löytänyt). Ompelussa käytin purjeneulaa. Kädet on edelleen todella kipeät tuon rupeaman jäljiltä! Tehdessä tuskailin, kun satulapihtini ovat entiset, niillä olisin saanut reiät tehtyä, joten ompeleminen olisi ollut helpompaa. Jälkeen päin tajusin, että olisin voinut reiät tehdä piikillä, mitä käytän kirjansidonnassa. Tyhmä.

Uusia paloja täytyy jostain saada, ja tehdä niistä koiralle peti. Copa kun oli jo mattoa tehdessä sitä mieltä, että tämä olisi kiitos vaan, minun alustani.

Tuunattu tuoli

Eräänä päivänä ne ilmestyivät, kaksi vanhaa tuolia. Siihen ne jäivät eteiseen nököttämään tietämättä mihin mennä. Hieman nukkavierut ja osaksi pinnasta puhki kuluneet, nappikin puuttui. Muutaman päivän päästä  toinen siirtyi vaivihkaa pojan huoneeseen, toinen jäi. Uutta pintaakaan ei voinut nyt laittaa; omat taidot ei riitä, ja teettäminen maksaa, mutta eihän sitä surkeaa voinut siinä katsella... Niinpä tuolille tapahtui tuunaus.

Melkein ennen-kuva.

Hirveällä tohinalla ja innolla, äkkiä, äkkiä, piti taas työhön ryhtyä. Niinpä jäi oikea ennen-kuva ottamatta. Tämä toinen tuoli on kuitenkin melkein samanlainen kuin tuo nyt jo tuunattu (tämäkin kaipaa ehostusta...) Tämä toinen on vain hieman pienempi, ja hieman vihreämpi.

Oikea jälkeen-kuva.

No, on se ainakin parempi mitä oli...

Ruskea tuoli sai siis pintaansa paikkoja. Paikkoina toimivat vanhat virkatut kukkaset, joista on ehkä ollut tulossa peitto tai tyynyjä. Paikat peittävät puuttuvan napin, ja risoja kohtia, osa on muuten vaan pintaan kiinnitetty. Virkatut palat on ommeltu käsin tuolin pintaan kiinni. Ja kyllä, sormet kipeytyivät, ja välillä piti olla melko mutkikkaassa asennossa, että sain neulan oikeaan suuntaan.

Mutta tärkeintä: tuoli ei näytä enää onnettomalta ja yksinäiseltä, vaan siltä, että se kuuluu meille :)