Unohtuneita tuotoksia

Tällaisia löytyi puhelimen galleriasta. Osan olen olevinaan jo tänne laittanutkin. Onneksi tuli puheeksi, hetken väitin, että kyllä siellä blogissa kuva on!!! Noh, parempi myöhään...

Ensin näitä tonttuja. Näistä taisi aiemmin toki keskeneräisenä kuvia olla...

Vanhoja tonttuja viiksekk.. parrakkaita!

Täpinätonttu

Joulukukka ja hyvä piilo :D

Sitten virkkauksia, värkkäyksiä ja neulottua.  Nämä kaikki on tuloksia siitä, kun täytyy välillä kokeilla mihin pystyy. Käytännöllisempää lääkäreillekin selittää kuinka paljon kädet kestää... Osassa kesti kauan. Nuokin sukat oli oikea ikuisuusprojekti.

Ystävän villatakin uudet taskut

Jämälankasukat

Kirjat ja taulu vanhoista kalenterikuvista

Heijastinkorennot

Tällaisia sitä on tullut myös tehtyä :D Yritän saada piakkoin laitettua kuvat uusimmasta nukesta, Bertasta. Bertta on jo matkannut Helsinkiin kohti uusia seikkailuja.

Villaa ja fleeceä

Jopas on Pääsiäisen jälkeen päivät kuluneet sukkelaan. Tosin keskiviikkona tuntui siltä, kuin yhdeltä iltapäivällä olisi ollut jo toinen päivä menossa, niin paljon eri asioita olin jo kerinnyt tekemään. Yhdeltä alkoi keskiviikkopäivän ensimmäinen kerho, jonka osallistujat ovat siis 0.-2.-luokkalaisia. Heidän kanssaan huovutettiin Minigrip-pusseissa pienet tilkut, jotka jatkojalostetaan seuraavalla kerralla pannunalusiksi (kerholaiset saivat itse valita mitä niistä tekevät, ja kaikki valitsivat nuo pannunaluset).

Huovutettuja tilkkuja.

Tämä on helppoa: Pussin sisälle sopiva pala villaa asetellaan ensin pohjaksi. Pohjan päälle voi laittaa kuvioita eri värisestä villasta. Villat pussiin, ja perään reilu ruokalusikallinen (riippuu pussiin koosta ja villan paksuudesta, voi lisätä tarvittaessa) mäntysuopaa, mikä on sekoitettu kuumaan veteen. Pussi kiinni ja sitten vaan taputtelemaan pussia päältä päin. Pussia voi myös hieroa kevyesti nytkyttäen, käännellään välillä. Huopuu aika nopeasti :) Lopuksi huuhtelu vuorotellen kuumalla ja kylmällä vedellä. Tällä tekniikalla saa tehtyä saman kokoisia tilkkuja esimerkiksi peittoon, ohuita tilkkuja kortteihin tai kirjojen kansiin ja ohuita levyjä joista saa leikattua kuvioita. Eikä ole niin märkää kuin normaali vesihuovutus.

Ennen Pääsiäistä virkkasin valmiiksi yhden peiton reunukset, aiempaan tein reunaan reiät pienillä terävillä saksilla, toiseen ne oli tarkoitus tehdä satulapihdeillä. Eipä onnistunutkaan. Joko pihdit olivat liian tylsät, tai sitten fleeceä ei noin vaan niillä rei´itetäkään. Sakset siis käyttöön toisessakin. Tuossa vaaleassa pitsikuvioisessa peitossa reunaan on ensin ommeltu n.1cm pituiset pistot, joihin on virkattu reunus koukaten edestä, takaa, edestä, takaa jne.

Torkkupeitot

Sosiaalinen media on haasteita pullollaan, niin on tämä normaalikin arki. On haravointihaastetta, työhaasteita, ja itseä pitäisi haastaa jossain välissä liikkumaan! Vaikka välillä tekisi mieli vaan käpertyä sohvalle näin, kuten Copa :)

Kaipaan aurinkoa!

Minä myös, ja niin tekee tämä tonttukin. Hieman ruskettuneesta naamastakin huomaa, että tämä reissutonttu tykkää juuri aurinkoisista kohteista. Turkoosin lyhythihaisen lomapaitansa hän vetää jopa jouluna tonttupaitansa päälle, niin rakas se hänelle on. Eikä reissulla tuikitärkeistä aurinkolaseista luovuta edes täällä kotisuomessa.

Eihän tonttu lomakohteessa ole tosiaankaan turha ajatus, eikä tontun kohteessa oleminen pelkkää lomailua ole. Tontun tärkeä tehtävähän on tarkkailla meidän ihmisten käyttäytymistä, ja lomakohteessa, jos missä saattaa joitakin ihmisiä joskus kiukuttaa.

Niin, ja mitäs tekevät nämä kaikki tontut muun ajan vuodesta? No toimivat tietenkin kotitonttuina huolehtimassa kodin erilaisista asioista. Eli kyllä jokaisessa kodissa täytyisi tonttu olla.

Muuttuneita ajatuksia

Tosiaan sopiva tuo Toisia Ajatuksia-nimi... Ei nimittäin taaskaan tullut ihan perinteistä joulutonttua tehtyä. Olenhan minä toki vähän niitä perinteisemmän oloisiakin tehnyt, kuten eilenkin tuon toisen kuvissa olevan hihittelevän tonttutytön.

Arvokkaasti joulua odotellen...

Ja kiharat kunnossa.

Vallan merkkinä valtikka :)

Tästä "tontusta" piti tulla ensin lumikuningatar, eikä sille pitänyt tulla lainkaan tonttulakkia. Näin ne ajatukset vaan joskus muuttuu toisiksi kesken tekemisen, ja tällainen tästä sitten tuli. Vanha prinsessa, tai kuningatar, jota myös vähän tontuttaa :)

Päässään hänellä on asiaan kuuluvasti kruunu, kaulassa helmet ja kädessä helmivartinen valtikka. Valtikka on rakennettu kruunusettiin kuuluneen korviksen päästä, rautalangasta ja helmistä. Kruunusta irroittelin vähän osia, että saan sen kiinnitettyä tonttulakin päälle.

Mikähän tonttua hihityttää?

Tsih

Ehkäpä hihittelee tuolle kruunupäälle?

Tämä tonttuneiti on siis hieman perinteisempi, taakse pitsinauhalla solmittuine sydänessuineen. Mekko on hieman nykyaikaisempi, limenvihreä, mutta silti aika jouluisen oloinen. Hiukan taitaa tuo joulun lähestyminen tätäkin tonttua jännittää, ja se purkautuu välillä tuskin kuuluvana hihityksenä.

Hartiat jumissa ja kädet väsyksissä olen aamusta iltaan tehnyt tonttuja ja muita tuotteita. Toisaalta tuntuu, etten oikein osaa illalla telkkariakaan katsoa ilman että pitäisi olla neulomassa sydäntä tai tekemässä jotain muuta. Ja koko ajan ajatukset harhailee hinnoissa, villan väreissä, oksissa, myyntipaikan laittamisessa jne. Eihän tuohon viikonloppuun enää pitkä aika olekaan, toivotaan parasta viikonlopun suhteen :)

Täpinätonttu

Tästä tyypistä piti tulla sellainen hieman hihittelevä tapaus, mutta näyttää ehkä enemmän siltä kuin odottaisi aattoa jo aivan innoissaan. Hieman ehkä hihittelee, ja on ylijännittynyt odotuksesta. Eikä ihme, hän tietää mitä saadaan lahjaksi :)

Baarimaskotti

Tämä hilpeä miekkonen lähti tänään kohti Joensuuta, ja Surakan baaria. Hieman pystystä nenästä hahmon ehkä tunnistaa myös baarin logossa tanssahtelevaksi mieheksi.

Ovella odottamassa lähtöä :)

Käsissään miekkonen pitelee vanhaa olutpulloa, toivottavasti kestää painon. Yllään hänellä on musta puku, jonka alla on valkoinen paita. Harmaantuneita hiuksia suojaa syksyn tuulilta musta baskeri.

:)

Näiden hahmojen tekeminen on niin terapiaa, kun tulee naurettua puolivalmiille ja valmiille hahmolle aika paljon :) Tosin tämän hepun tekeminen meinasi tuottaa itsellekin harmaita hiuksia, toisaalta tuon sylissä olevan olutpullon takia, toisaalta ehkä siksi, että kyseessä oli tilaus.

Pipitäti

Tämä lempeä, mutta hyvin tarmokas hoitajatäti puhaltaa pipit pois, kuuntelee vienosti hymyillen mielen murheet, ja viestii asennollaan, että "muista venytellä".

Pipitäti

Jalassaan hoitajalla on vaaleanvihreät tossut, ja hoitsumekon alla harmaa pitkähihainen paita. Hiukset on kiharrettu sivuilta, takaa ne on nutturalla.

Käsistä pipitädin voi laittaa vaikka seinälle roikkumaan.

Rintataskussa on nyt vain kukkaneula, sinne saisi kyllä laitettua jotain :)

Eilen valmistui toinenkin hahmo, eräs hilpeä mies, siitä lisää myöhemmin. Viime aikoina olen neulonut sydämiä joulu/talvikoristeisiin, tehnyt koristetyynyn päällisiä ja tulipa käytyä lomareissullakin :) Lisäksi tein tilauksesta pannumyssyn, mistä en muistanut ottaa kuvaa ennen postiin laittamista. Sehän tarkoittaa sitä, että minun täytyy joskus tuppautua kylään, ja napata pannumyssystä kuva ;) Toinen tilaus, vieraskirja häihin, valmistui myös ja lähti postiin. Eikä siitäkään ole kuvaa...

Keijun tarina

...on vasta alkanut. Sitähän ei voi tietää minkälaisiin seikkailuihin tämä pieni keijukainen vielä joutuukaan.

Vielä vähän kesää tähän syksyyn.

Keijulla on päässään pinkki neulahuovutettu kukka, samanlainen, minkä keijukainen on poiminut käteensä. Liekkö jonkun kukkapenkistä? Hiukset on hahtuvavillaa, ja siivet Voguen sukkahousua :) Mekkoa mietin vielä tehdessä, ajattelin ensin tehdä keijukaiselle tyllihameen, mutta päädyin sitten villaiseen mekkoon. Mekon olen tehnyt kahdessa osassa, yläosan huovutin suoraan keijun päälle, koska siivet olin ommellut ensin selkään kiinni. Helmaa huovutin ensin neulalla superlonin päällä, ja sitten kiinni yläosaan.

Kesää kaiholla muistaen.

 

 

Lähiotos :)

Kaulassaan keijukaisella on pienistä, mutta keijulle sopivan kokoisista helmistä tehty kaulakoru, ei taida näissä kuvissa näkyä... Hiukset on leikattu hieman viistosti, ja latvaa on vähän rikottu, muodikas polkkatukka siis. Jalassaan keijukaisella on viininpunaiset töppöset, tai ehkä sukkahousut, sillä sama viininpunainen jatkuu tossujen jälkeen ylöspäin.

Maatuskan sienisaalis

Toinen hahmoista on nyt valmis, kaveri odottelee vielä keskeneräisenä. Tämä mummeli muistuttaa muodoltaan hieman maatuskaa, koska en tehnyt sille jalkoja. Käsissään maatuska kantaa koria, johon laitoin kuvaushetkeksi koristesieniä. Kori tukee maatuskaa, joten se pysyy pystyssä ilman taustatukea, tosin ei hirveän hyvin, ainakaan tasaisella alustalla. Tai sitten on vaan liikkuvaista sorttia, ja haluaisi jo lähteä matkaan. Vaatteet ei ole niin koristeelliset kuin maatuskoilla yleensä, halusin pitää ne suhteellisen yksinkertaisina. Essuun tein pienen röyhelöreunan hahtuvalangasta. Vaatteita neulahuovutin ensin vähän superlonin päällä, ja lisää kun olin pukenut ne päälle, eli laittanut mummelin kylkeen tai päähän kiinni :) Hiukset on pidempikuituista hahtuvavillaa.

Maatuskan sienisaalis. Syksyn tuntuahan tässä on.

Mistähän tässä haaveillaan?

"Voisitko ystävällisesti nostaa minut ylös, kun tuo koiranpentu tulee kohti..."

Sirpaleita....

Tuovatkohan ne sirpaleet oikeasti onnea? Rikoin nimittäin tuossa eräänä päivänä lasin, en tahallani, vaan tapahtui taas sellainen "hups"-kädenliike uivauskaapilla :) Joku konjakkilasi se oli, kai. Mutta eipä koko lasi roskikseen päätynyt, sillä alaosa säilyi ehjänä. Laitan ennen ja jälkeen- kuvia (löytyy vielä samanlaisia ehjiäkin), kun olen saanut lasin tuunattua loppuun :)

Hahmoprojekti etenee jälleen vähitellen, "työpöytäni", eli keittiön pöytä, on täynnä villaa ja muita tarvikkeita. Siitä ne on taas raivattava pois illan tullen. Nyt on vielä niin hyvä ilma, että tarpeen tullen voimme syödä päivällisen terassilla :) Toiselta hahmolta pyysin ääneen anteeksi, koska hiuksia sovitellessa pääsi nauru :D

Valmistuminen etenee...

Hahmojen edessä olevat pallukat eivät suinkaan ole kuorittuja perunoita, vaikka siltä vähän näyttävätkin. Ne ovat superlonista leikatut, saksilla muotoillut tossujen sisustat. Noin saa tontun/hahmon tossuista hieman tukevammat, kuin jos ne huovuttaisi kokonaan villasta. Mutta onpas viisas ja tyyni katse tuolla toisella hahmolla :)

---
"Sirpaleita" hymähtävät ja jatkavat matkaansa.
Onneksi kaikki eivät viitsi rikkoa jo särjettyä,
ja välillä joku pysähtyy liimaamaankin.
---

"Omenoita", hymähdän minä. Kohta täytyy ostaa hillosokeria :)

Ruusuja

Virkattuja ja huovutettuja ruusuja voi käyttää moneen tarkoitukseen. Enimmäkseen olen tehnyt niistä rintakoruja, pieni kyllästysvaihe rintakorujen tekoon tuli toissa keväänä, kun sain nopealla aikataululla 30kpl:n rintakorutilauksen... Huh! Mutta valmista tuli jopa pari päivää ennen deadlinea. Ruusut virkkaan yleensä Novitan Purosta. Muistakin huopuvista villalangan lopuista olen ruusuja värkkäillyt. Menestys huovuttamisen suhteen on vaihtelevaa, vaikka tekisin samasta langasta, niin eri väritpä huopuukin eri tavoin. Eli meidän kissoilla ja koiralla on monta huopapalloa, jotka lähempää muistuttavat kiinni olevaa kukkaa :) Virkkaan ensin ketjusilmukkanauhan, ja siihen terälehdet pylväillä. Ompelen ruusun samalla huopuvalla langalla kiinni, ja heitän pesukoneeseen muun pyykin sekaan (ei mustien!). Pesun jälkeen avaan ruusut ja jätän kuivumaan, joskus ruusuja kannattaa aukoa kuivumisen puolivälissä lisää, tai siis terälehtiä venytellä. Rintakorun taakse ompelen palan huopaa, ja hakaneulan. Kokemuksen ja palautteen mukaan hakaneula on kestävämpi ja parempi kuin varsinaisesti rinakoruun tarkoitetut koruneulat.

Ruusukukkarot

Tonttuja

Kotitonttuja, joulutonttuja, tai tonttuja muuten vaan. Kaikenlaisiahan tänne mahtuu :) Niin se vaan joulukin lähestyy, vaikkei vielä edes syksykään ole, sateista huolimatta. Sen huomaa ainakin siitä, että minulta on nuo jouluisemmat tontut loppuneet jo kokonaan, "tavallisia" kotitonttujakin on jäljellä vain kolme. Lisää pääsen siis tekemään.

Tonttujen tekeminen on hauskaa, kun ei itsekään tiedä, minkä näköinen naamasta tulee. Ilmeitä sukkahousunaamatontulle saa vetämällä, kiristämällä ja muokkaamalla sisällä olevaa vanua. Eikä naaman teko loppujen lopuksi vaikeaa ole, virheitä kun ei oikeastaan voi tehdä, tai ne on helposti korjattavissa, jos niitä edes tarvitsee korjata. Kirjallisuutta, missä olisi ohjeita, ei kovin paljon ole, muutamaan olen törmännyt. Yksi opus on minulle sukkahousunaaman teon opettaneen Vuokko Tammen kirja, Peikko ja pellavaenkeli. Kirjasta ohjeita saattaa olla hankala "lukea" kuvista huolimatta, paras tapa oppia on opetella kädestä pitäen, seuraamalla. Kursseja löytyy jonkin verran ympäri suomea, minäkin olen niitä joskus pitänyt, ja aion pitää jatkossakin.

Tonttuni täytän kangas- ja sukkasilpulla, nutun huovutan, tai teen vanhasta villasukan varresta, säärystimestä tai villapaidan hihasta. Naamaan käytän uutta materiaalia, yleensä nilkkasukkia, uusi on kuitenkin sileämpi kuin käytetty.

Kesällä olin myymässä tuotteitani, myös tonttujani, Taitokorttelissa olevassa Surakan pihassa www.surakanpiha.fi missä oli kesätorstaisin pihakirppis klo 15-20. Sään mukaan ihmisiä pyöri myyntipöytien ympärillä paljon, tai ei juuri ollenkaan. Ihmisten reaktioita tonttujen edessä oli hauska seurata, niille juteltiin ja leperreltiin estottomasti. Eräs tontun joskus aiemmin ostanut kertoi juttelevansa sille heti aamuisin kahvipöydässä. Sitä vartenhan ne kotitontut osaksi ovatkin olemassa, kuuntelemassa salaisuudet, joita ei välttämättä voi muille kertoa.

Kotitonttu, uskollinen kodin vahti ja hyvän marjasadon tuoja.

Kotitonttu, kahvin maun varmistaja, kuuntelija ja kotihengetär.

Kotitonttujoukkue lähdössä matkaan :)