Bertta

Tässä on Bertta. Bertta valmistui vähitellen, osa yhden kurssin aikana, kun näytin jalkojen ja käsien kiinnittämisen ym. Olipa muuten taas hauska kurssi (en muista oliko tästä jo puhetta, enkä nyt jaksa tarkistaa).

Bertta on lempeä, kärsivällinen ja ymmärtäväinen ikinuori. Hän rakastaa tanssimista ja seuraleikkejä. Huonona puolena nuotin vierestä laulaminen. Usein ja kovaa.

Bertan paita on oman paitani hiha, johon oli tullut reikä. Sain itselleni uuden topin, kun hihat lähti :) Hameeseen on käytetty häissä koristeena ollutta tylliä, sukkahousut on vanhasta säärystimestäni, hiuksissa oleva sulka tippui koristelinnun pyrstöstä ja vyö on jostain vanhasta vaatteesta. Sukat ja lapaset on neulottu jämälangoista, korut helmistä ja hiuksissa virkatut kukat.

Mikä tuo on???

Tuunattu tuoli

Eräänä päivänä ne ilmestyivät, kaksi vanhaa tuolia. Siihen ne jäivät eteiseen nököttämään tietämättä mihin mennä. Hieman nukkavierut ja osaksi pinnasta puhki kuluneet, nappikin puuttui. Muutaman päivän päästä  toinen siirtyi vaivihkaa pojan huoneeseen, toinen jäi. Uutta pintaakaan ei voinut nyt laittaa; omat taidot ei riitä, ja teettäminen maksaa, mutta eihän sitä surkeaa voinut siinä katsella... Niinpä tuolille tapahtui tuunaus.

Melkein ennen-kuva.

Hirveällä tohinalla ja innolla, äkkiä, äkkiä, piti taas työhön ryhtyä. Niinpä jäi oikea ennen-kuva ottamatta. Tämä toinen tuoli on kuitenkin melkein samanlainen kuin tuo nyt jo tuunattu (tämäkin kaipaa ehostusta...) Tämä toinen on vain hieman pienempi, ja hieman vihreämpi.

Oikea jälkeen-kuva.

No, on se ainakin parempi mitä oli...

Ruskea tuoli sai siis pintaansa paikkoja. Paikkoina toimivat vanhat virkatut kukkaset, joista on ehkä ollut tulossa peitto tai tyynyjä. Paikat peittävät puuttuvan napin, ja risoja kohtia, osa on muuten vaan pintaan kiinnitetty. Virkatut palat on ommeltu käsin tuolin pintaan kiinni. Ja kyllä, sormet kipeytyivät, ja välillä piti olla melko mutkikkaassa asennossa, että sain neulan oikeaan suuntaan.

Mutta tärkeintä: tuoli ei näytä enää onnettomalta ja yksinäiseltä, vaan siltä, että se kuuluu meille :)

Koristetyynyjä

Siinä se sitten oli, joulu. Rauhallinen ja ihan rentokin :) Kukaan ei tosiaan käynyt kaappeihin kurkistelemassa, enkä jouluani niissä viettänyt, eli olipa hyvä, etten niitä siivonnutkaan =) Kiltti olin näköjään ollut, sillä lahjoja sain todellakin paljon enemmän, kuin osasin odottaa.

Tein ennen joulua muutaman koristetyynynkin, kaksi lähti messuilta uuteen kotiin, ja nämä kolme laitoin Taitomaahan myyntiin. Tyynyjen kukkasissa on osaksi paljettilankaa, mikä ei kimaltele omasta mielestäni liikaa, vain vähäsen. Hassua, miten kangas vaikuttaa siihen, minkä kokoinen päällisestä pitää tehdä. Toisen harmaan tyynyn sisätyyny on täsmälleen saman kokoinen kuin ruskeassa ruudullisessa, ja harmaata täytyi hieman pienentää, että tulos olisi ryhdikkäämpi.

Kukkatyynyt

Tuosta harmaasta villakankaasta tekaisin myös äkkiä eteisen tuoliin pikku viltin, eli virkkasin kankaan palaseen valkoiset reunat, ei sen kummempaa =) Tuoli tarvitsi suojan, sillä tuo meidän koira istuu tuolilla katsomassa, kun joku on lähdössä, tai sitten istuu siinä ikävöimässä suurta rakkauttaan, naapurin koiraa. Muutenpa ei ole tullut omaan kotiin mitään sisustusjuttuja laitettua, vaikka pitäisi, pitäisi ja pitäisi... Paitsi että laitoinhan minä jouluaattona vierashuoneeseen verhot! Muuttaa muuten huomattavan paljon koko huonetta. Poika oli minua ahkerampi sisustusasioissa, ja ennen joulua kääntyi taas koko huone ympäri =)

Jotain kun on "pitänyt" joulun aikaankin tehdä, niin olen neulonut sydämiä, ja välillä virkannut tuolin päällistä kalalangasta. Tuo virkkaus on vähän hidasta, muutaman kerroksen jälkeen (päällisellä alkaa tosin olla jo kokoa...) selkään sattuu niin vietävästi, vähän pullahtanut nikamani ei taida tykätä pienestä koukusta =/