Muutama keskeneräinen uunista ulos

Tai ei mistään uunista, mutta valmista kuitenkin :)

Ajattelin, että kun nyt kerta koskee käsiin näin paljon vaikka tekisin mitä, niin aivan sama tehdä nämä muutamat jutut valmiiksi.

Nykyisin lakanoista revittyä kudetta saa tehdä aika usein, eli harmillisen nopeasti kuluvaa on tämä tämän hetkinen laatu :( Harmillista on myös se, etten pysty kovin pitkään tuota hommaa tosiaan tekemään, ja kun teen, niin se kostautuu seuraavina päivinä ja öinä. Näiden kahden maton materiaalina on käytetty suurimmaksi osaksi kavereilta saatuja pussilakanoita. Tuhannen ja yhden unen mattoja siis. Kuluneempaa ja pehmeämpää on hieman helpompi virkata, kuin vielä hyvässä kunnossa olevasta lakanasta revittyä. Toiset leikkaavat lakanat kuteiksi, minä tykkään enemmän repiä, vaikka onhan se pölyisempää puuhaa.

Ovatpas muuten vähän vinksahteneen näköisiä, kun en suoristellut kunnolla kuvausta varten.

113 ja 117cm

"Ai mitenniin ei ole mun uusi peti?!"

Sitten on tämä tekonahkinen rahi, joka ilmestyi eräänä päivänä meille. Siinä se nökötti eteisessä. Miehen autokyydillä jostain tullut. Eteisestä se siirtyi jossain vaiheessa työhuoneen nurkkaan. Nyt se sai vähän lisää pehmustetta ympärilleen, ja valkoisista lakanoista revitystä kuteesta virkatun päällisen. Tässä oli vähän enemmän viimeisteltävää kuin matoissa, ja taas valitan, mutta koskee! Pastori Luttinen sanoisi varmaan, että Tuskapalli. Viimeinen kerros virkatun päällisen alla on valkoista huopalevyä. Alunperin levy on tarkoitettu pehmusteeksi pöytäliinan alle. Välillä se oli ikkunassa talviverhona (leikkasin siihen  reikiä lumihiutaleiden muotoon) ja nyt se pääsi siis rahiin.

Onhan se aika säälittävän näköinen

Vähän kivempi :)

Nyt tuo rahi pääsi työhuoneen nurkasta olohuoneeseen, sopii aika hyvin vasemmalla pilkottavan kuormalavoista tehdyn pöydän kanssa, jonka näet paremmin klikkaamalla tästä.

Terveydestä sen verran, että joo, mitään varsinaista ei vieläkään ole löytynyt. Minä kun kuvittelin että häihin mennessä olisin saanut jo lääkettä ja vähän ehkä parantunutkin. Selässä, käsissä ja jaloissa on jotain tulehdukseen viittaavaa, tosin reumatologi oli ne käsien ja jalkojen tulokset "kadottanut" jonnekin, kun ei niitä lausuntoonsa laittanut. Muutenkin on sitä mieltä, että kuvittelen käsien ja jalkojen oireet, olen kuulemma vain laiska. MURR!!! Nyt kokeillaan jotain reumalääkettä, josta tulee paha olo.

Viime viikolla pidin yhden nukkekurssin, olipas kivaa, vaikka oma olo ei muuten ollut koko ajan mitä mahtavin. Kurssin nimi oli Sukkahousuista naamatauluiksi, eli tarkoitus oli tehdä kylttejä ja tauluja. Lopulta kurssilla valmistui muutama nukkekin, kun osa halusi sellaiset tehdä.

Minun esimerkkitaulustani tuli tällainen.

Nukku-Matti

Kirjoittelen niistä häistä joku kerta jotain, kun tulihan  sellaisetkin pidettyä :)

Hyrskyn myrskyn

Niinhän se on, en sitä tuon paremmin osaa lyhyesti sanoa. Että osaakin elämä mennä aivan toisin kuin oli suunnitellut, tai olettanut. Helmikuussa kirjoitin edellisen postauksen, näemmä. Tässä välissä onkin kerinnyt tapahtua vaikka mitä. Iloja ja suruja, helpotusta ja hämmennystä. Menetyksiä ja selviytymisiä. Huh.

Postailut on jääneet osaksi myös siksi, etten ole pystynyt oikein mitään tekemään. Kädet on välillä lähes toimintakyvyttömät, eikä kukaan vielä tiedä mikä vaivaa. Nyt alkaa jo tuntua siltä, että ihan sama mikä on, kunhan vaan löytyy diagnoosi, ja edes vähän sopivat ja auttavat lääkkeet. Samaa vaivaa on välillä jaloissa, ja sekös ahdistaa. Tekisi mieli tehdä, ja mennä, mutta kun ei vaan kykene! No, tänään otetuista yhdestätoista näyteputkesta (verta) luulisi jo jotain löytyvän. Putkia oli ensin 21, onneksi labran täti tajusi jo itsekin tilanteen mahdottomuuden, ja selvitteli voiko näytteitä mahdollisesti yhdistellä :D

Mutta niitä iloja :) Häät ne vaan lähestyy. Puku roikkuu jo kotona pukupussissa, ja kiitos ihanien apulaisten, askartelut ym. alkaa olla jo loppusuoralla <3 Jännittääkö? Ei. Ainoastaan se mietityttää, miten jaksan tuon kokonaisen päivän, kun muutaman tunnin touhutkin tuntuu välillä ylivoimaiselta. Meidän häissä ei nähdä morsiamen, eikä kenenkään muunkaan ryöstöä, mutta saa mua varmaan silti joku kantaa, jos en jaksa jalkoja itse nostella :D 

Lopuksi teidän iloksenne, saanko esitellä: Neiti Kesäheinä :D

Työhuone!!!

Nyt se alkaa olla valmis! Välillä työhuone aikoi muodostua yläkertaan, mutta koska perheemme teini halusikin palata majailemaan ylös, järkkäilin työhuoneen alakertaan. Ikkunat kaipaavat vielä ehkä verhoja, tässä huoneessahan oli aiemmin sellaiset ohuet valkoiset, taidan kokeilla niitä. Pieniä kohdevaloja kaipaan huoneeseen myös, ja pari kehystä on hankintalistalla, niin saan muutaman julisteen seinälle.

Maalarin tikkailla roikkuu pari keskeneristä mattoa, ja sydämiä. Tähtivalo jää tuohon, tai sitten ei. Johto ei ainakaan yllä pistorasiaan (eli sähköreikään). Tikkaiden alla työskentely, tai loikoilu ei varmaankaan ennusta huonoa onnea? Vaatekaapin olen survonut täyteen eri kokoisia laatikoita, kaapin takaa pilkottaa pino saman kokoisia pahvilaatikoita, joissa on myös kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta. Eli tarvikkeita riittää...

Copa on aivan innoissaan sohvasngyn paikasta. Siitä kun on mukava katsella ulos, Silli tuntuu olevan samaa mieltä :)

Työhuoneen ovi oli aiemmin puun värinen, ja hyvin kovia kokenut. Koira oli joskus aikoinaan repinyt sisäpuolen ristikkoa ja reunaa. Lasikin oli aika naarmuinen työhuoneen puolelta. Revin rikkinäisen ristikon kokonaan pois ja maalasin lasin liitutaulumaalilla, jota oli purkin pohjalla juuri ja juuri riittävästi. Oven maalasin valkoiseksi. Ulkopuolen näkymästä takkahuoneeseen päin en ole ihan varma, tuo huone on sen verran tumma, että ehkä valkoinen ei olekaan oikea väri. Tai sitten takkahuoneeseen täytyy saada lisää valkoista, takkahan on jo valkoinen :) Nyt kun löytäisin vielä liidut jostain, niin saan oveen jotain kirjoitettuakin.

Niin että, olen tyytyväinen tähän. Jotenkin oikean tuntuinen tunnelma :)

Kirjoja ja rannekkeita

Stalkkeri

Oli tunne, että joku tuijottaa, mutta ensisilmäyksellä ketään ei näkynyt missään... Sitten katseeni hakeutui kahvinkeittimen suuntaan, ja siellä takanahan istui Kippari vakoilemassa :) Hetken tuijoteltuaan asettui tuonne keittimen taakse makailemaan lamppujen ja kahvinkeittimen lämpöön.

Onnen kaupassa on nyt myös muistikirjoja. Osaan olen käyttänyt vanhan kalenterin kuvia, onneksi on tullut säilytettyä ne :) Pieniin kirjoihin saa kivasti käytettyä paperin jämiä. Sivujen taitteluvaiheen voisin mielelläni jättää jollekin toiselle tehtäväksi, paperin käsittely kuivattaa käsiä tavattoman paljon! Kansissa on lisäksi pitsiä ja nauhaa. Nämä kirjat olen sitonut helmilangalla, samasta langasta olen osaan letittänyt solmimisnauhat. Kaikki nämä kirjat on ommeltu koptisidoksella, ihana tekniikka, tosin minä jätän ne kääminnät päistä pois. Kirjasta tulee tuolla sidonnalla kivasti aukeava, siihen on helppo kirjoittaa.

Isompia muistikirjoja

Pienempiä muistikirjoja

Onnen kaupasta löytyy nyt myös näitä pitsirannekkeita eri värisinä. Osaan olen neulonut palmikkokuvion, ja ne joissa sitä ei ole, on koristeltu nauhalla. Suhteellisen ohuita ja keveitä, mutta yllättävän lämmittäviä. Tuollaisia ei oikeastaan edes tiedä tarvitsevansa, kunnes kokeilee :D Ainakin omat ranteeni ovat joskus niin kovilla, että rannekkeilla hautominen tuntuu hyvältä.

Pitsirannekkeita

Päiviä häiden valmisteluun ja suunnitteluun tuli sitten lisää kolmen viikon verran. Tuonne samoille nurkille kun olisi tullut samana iltana soittelemaan isot bändit, niin eipä olisi ollut meidän vieraille majapaikkoja vapaana. Seuraava mahdollinen viikonloppu on kolme viikkoa siitä eteenpäin, eli silloin siis juhlitaan. Kirkkoonkin sain ajan sovittua. Kenkäkriisi vain jatkuu, yhdet kivat ja hyvän tuntuiset mulla on, mutta niistä täällä kotona saatu palaute vähän arveluttaa :D Haaveissa olisi löytää nyt vain hyvän malliset ja tuntuiset yksiväriset kengät, joita varten mielessä on tuunaussuunnitelma :)

Sukkahousunaamoja pääsen pian opettamaan lisää, Joensuun kansalaisopisto järjestää maaliskuussa toivekurssin https://webkuha.jns.fi/kurssi.php?kk=150524. Ihanaa että jo kurssilla olleetkin haluavat tulla uudestaan :) Teema on tällä kerralla vähän keväisempi, noitia ja enkeleitä (kurssilaiden toive tuokin) :)

Maalausurakka jatkuu

Vatsakipuisena tuntui siltä, ettei imurin kanssa kulkeminen tunnu kivalta, mutta jotain piti tehdä. Olo on yleensä kipeänä aika levoton, joten tämä homma sopi tilanteeseen mainiosti. Nimittäin maalaaminen! Jatkoin siis ovien maalaamista, tuohon parioveen riitti vielä jäljellä oleva maalinloppu. Hieman on noita ylisutimisia, mutta ne saa helposti pois :)

Ennen

Jälkeen

Koko ovi

Tuon toisen ovenhan maalasin jo aikaisemmin. Täytyy jälleen todeta, että parempi on, ainakin mun mielestä :) Lisää maaleja odotellessa...

Häihin on enää 139 yötä. Näin se aika vaan kuluu, enkä edelleenkään ole tehnyt juuri mitään. No onneks kaikki ei olekaan mun vastuulla :) Korttien askartelupäiväkin on sovittu, ja kenkiä olen katsellut. Voihan kengät tosiaan! Miten voi olla noin vaikeaa? No ihan hyvin, kiitos. Onhan ne kengät tosiaan monta tuntia jalassa. Taidan silti ottaa toiset mukaan.

Nyrkkeilijä ja Luonnonystävä

Tämä nyrkkeilijä valmistui jo yli kuukausi sitten, mutta en voinut julkaista kuvia ennen kuin nukke on annettu uudelle omistajalleen 50-vuotislahjaksi. Ensimmäinen, mille olen ikinä tehnyt shortseja, pienen pyörittelyn ja kääntelyn jälkeen onnistui nekin, samoin tuo huppuviitta. Hanskat on ilmanraikastimet Biltemasta, jotka tyhjensin, mutta tuoksuvat silti edelleen :D Ehkä se haju joskus hälvenee.

 Ja sitten tämä viimeisin, eli luontoa ja eläimiä rakastava kotitonttu. Hän huolehtii toki kodin asioistakin muiden kotitonttujen tapaan, vaikka nämä eläimet ovatkin lähinnä sydäntä. Sopii siis mainiosti kotiin, missä on lemmikkejä. Rasittavana tapana on aloittaa höyryäminen lintujen talviruokinnasta jo paljon ennen maan jäätymistä, saattaa jakaa sosiaalisessa mediassa tietoa asiasta nimissäsi. Ystävällinen, hyvä kuuntelija.

Ja entäs tämä elämä muuten. Töitä ja töitä edelleen. Joulun aikaan pidin muutaman päivän vapaatakin :) Häjutuissa ollaan edistytty jopa sen verran, että olemme keskustelleet ruokajutuista ja kattelin vähän, että millaset kutsut sitä tekisin. Niin ja hirvee ressi! Onko se puku nyt sittenkään hyvä? Mitä jos... Entä jos... Olisko sittenkin pitänyt...? Aika paljon helpottaa kun välillä selailen lehtiä ja kattelen vaihtoehtoja netistä, kyllä se sittenkin taitaa olla oikea valinta. Ehkä parempia olisi löytynyt, mutta kauempaa tai isommalla rahasummalla. Vielähän minä voin sen hylätä sovituksen jälkeen, mutta sitten on vähemmän aikaa etsiä uusi.

Kotitonttuja ja vähän muutakin on nyt myynnissä myös Onnen kaupassa Rääkkylässä. Lisätietoa löytyy täältä. Onnen kaupan löydät myös Facebookista kirjoittamalla hakuun Onnen kauppa, tai klikkaamalla tästä.

Tonttuilua

Onhan tämä tänne kirjoittelu ollut aina mielessä, mutta ylimääräistä aikaa ei ole taas paljon ollut :( Viikot menee töissä, ja viikonloput ihmisiä opettaessa. Kivaahan sekin välillä on, mutta onhan (olisi) se vapaa-aikakin kivaa, ja tervetullutta. Niin, sairaslomallahan tässä pitäisi olla, kävin torstaina lääkärin kanssa pienen väittelyn asiasta. Ihan korotti ääntään, kun sanoi kolmannen kerran kirjoittavansa SAIRASLOMAA...

Tänään oli yhden nukkekurssin toinen osa, hienoja tuloksia taas syntyi. Jälleen täytyy vain huokaista, että ovatpa ihmiset kriittisiä töittensä suhteen. Ensimmäistä kertaa tekevät, ja täydellistä pitäisi tulla...

Kotona en ole kerinnyt tonttuja tms. tekemään, mutta muutaman kurssin aikana olen saanut nämä kaksi valmiiksi. Toisaalta, enpä paljoa olisi voinut tehdäkään, kun villat on lopussa. Nyt tilasin vähän lisää, mutta eivätpä ehtineet tähän kurssiin. Pikkuisen taitaa olla tähän aikaan ruuhkaa kehräämöillä.

Niin se joulukin vaan lähestyy, ja ne häät! Jotain ollaan saatu sentään tehtyäkin, eli kirkko ja juhlapaikka on varattu, ja puku valittu. Hmm...aika paljon taitaa olla vielä tehtävää :D