Tonttujen tekeminen on hauskaa, kun ei itsekään tiedä, minkä näköinen naamasta tulee. Ilmeitä sukkahousunaamatontulle saa vetämällä, kiristämällä ja muokkaamalla sisällä olevaa vanua. Eikä naaman teko loppujen lopuksi vaikeaa ole, virheitä kun ei oikeastaan voi tehdä, tai ne on helposti korjattavissa, jos niitä edes tarvitsee korjata. Kirjallisuutta, missä olisi ohjeita, ei kovin paljon ole, muutamaan olen törmännyt. Yksi opus on minulle sukkahousunaaman teon opettaneen Vuokko Tammen kirja, Peikko ja pellavaenkeli. Kirjasta ohjeita saattaa olla hankala "lukea" kuvista huolimatta, paras tapa oppia on opetella kädestä pitäen, seuraamalla. Kursseja löytyy jonkin verran ympäri suomea, minäkin olen niitä joskus pitänyt, ja aion pitää jatkossakin.
Tonttuni täytän kangas- ja sukkasilpulla, nutun huovutan, tai teen vanhasta villasukan varresta, säärystimestä tai villapaidan hihasta. Naamaan käytän uutta materiaalia, yleensä nilkkasukkia, uusi on kuitenkin sileämpi kuin käytetty.
Kesällä olin myymässä tuotteitani, myös tonttujani, Taitokorttelissa olevassa Surakan pihassa www.surakanpiha.fi missä oli kesätorstaisin pihakirppis klo 15-20. Sään mukaan ihmisiä pyöri myyntipöytien ympärillä paljon, tai ei juuri ollenkaan. Ihmisten reaktioita tonttujen edessä oli hauska seurata, niille juteltiin ja leperreltiin estottomasti. Eräs tontun joskus aiemmin ostanut kertoi juttelevansa sille heti aamuisin kahvipöydässä. Sitä vartenhan ne kotitontut osaksi ovatkin olemassa, kuuntelemassa salaisuudet, joita ei välttämättä voi muille kertoa.
 |
| Kotitonttu, uskollinen kodin vahti ja hyvän marjasadon tuoja. |
 |
| Kotitonttu, kahvin maun varmistaja, kuuntelija ja kotihengetär. |
 |
| Kotitonttujoukkue lähdössä matkaan :) |
Toi Kahvitonttu sai meille tultuaan uuden nimen,se on Mini-Mummo :)
VastaaPoista:) Ihana <3
Poista